En toki aio selittää kaikkea. Sitä ei tarvitse pelätä.
Kävin vähän isommassa paikassa (Kuro ei paljasta) junalla. Olin siellä parisen tuntia. Kävin nimeltämainitsemattomassa pikaruokaravintolassa (Hesburger). No, söin isot ranskalaiset ja join ison Coca-colan. Mm, Kuro tykkää. Sitten hankin puolivahingossa jonkin amuletin, ehkä se oli jokin hallusinaatioamuletti. Kuron muisti pätkii. Se on mielestäni kaunis ja hiukan karmiva. Laitan joskus kuvaa, jos jaksan. Öm, sitten menin selailemaan asusteita ja kauneustuotteita vaatekauppaan. Ja valikoima oli laajentunut. Sitten huomasin kellon olevan jo paljon ja menin asemalle odottamaan.
Juna lähti ja saapui ajallaan. Laiturilla Midoriiro odotti minua jo.
Nyt olen Midoriirolla yötä. Terve vaan teille, jotka vietätte tylsää iltaa.
No, ei oikeasti. Mukavaa iltaa vain.
Avainsanat: Tunteiden purkaminen
Vilkaisin olkani yli. Takanani seisoi poika, joka tuijotti lattiaan. Tajuamattani olin alkanut ajatella häntä hänenä, ei se, hän. Ren oli myös hän. En ollut tajunnut muutosta, mutta sitä oli. En vieläkään ollut puhunut pojalle, jonka nimi taisi olla Oscar. Hänen lähellään minut valtasi outo tunne. Halusin tehdä kaiken, mitä olin ikinä tehnyt. En halunnut vain tehdä, halusin tehdä hänelle. Halusin satuttaa, halusin auttaa, halusin jutella. Kaikkea mahdollista, jopa turvautua häneen, vaikka en sitä tehnyt koskaan. En koskaan turvautunut Reniinkään. Se oli jotenkin oksettava ajatus. Ei vain sopinut minulle. Tiesin varsin hyvin, että Ren luotti minuun ja kertoi kaiken, mutta ei siltikään. Saatoin joskus jopa suuttua äärettömän paljon, jos joku katkaisi hiuksenkin hänen päästään. Ei se, mitä teki, se, kenelle teki. Huokaisin hieman ja sain kysyvän katseen juuri siltä rakastamaltani ja vihaamaltani pojalta.
”Mitä? Eikö enään saa edes hengittää?” älähdin.
Poika värähti hieman ja pyysi anteeksi sitä, mitä ikinä oli tehnytkin. Käänsin katseeni pois. Tunsin kuitenkin katseen selässäni. Se sai kylmät väreet kulkemaan koko ruumiini läpi. Tuntui siltä kuin joku tarkkailisi minua pahat mielessä. Ei siltä kuin joku normaali ihminen suunnittelisi jotain pääni menoksi. Tunne oli uhkaavampi ja porautui lävitseni. Käännyin katsomaan poikaa jälleen. Yllätyin, sillä hän katsoi minua suoraan silmiin.
”Mitä sinä haluat?” älähdin ja kävelin hänen ohitseen.
Mitä tuollainen ipana halusi? Miksi hän vain katsoi minua? Ei edes sanonut paljoa. Miten sellainen pätkä saattoi saada tuollaisen tunteen aikaan? Eiväthän minua vanhemmatkaan saaneet sellaista tehtyä koskaan. Olen aivan ymmälläni. Miten tämä kaikki on mahdollista?
Avainsanat: kirjoittaminen, Tarinat
Joo, odotan pääseväni pesemään hampaani ja muutenkin nukkumaan. Mitä teidän iltaanne kuuluu? Omiini kuuluu veljelle huutelu ja iltapesu. En sano veljestäni mitään erityistä, sillä hän ei sitä halua.
Hmm, joo aiheena on siis musiikki koulusta kotiin ja kirjoittamisesta kuuntelemiseen.
Koulussa meille uskotellaan, että voimme vain ääntää mukana, mutta ei ihan. Laulaessa pitää huomioida korkeudetkin. Ei ole pakko, mutta kannattaa. Koulu saattaa arvioda laulajat väärin. Viidennellä lauloimme Muumien laulua. Mikä se nimi olikaan? Hei, Muumit? No, ei mitään. Kakaroitahan silloin oltiin ja nytkin ollaan, vaikka eivät kaikki sitä ymmärrä. Muumit olivat kuitenkin ehkä hieman huono valinta.
Kotona voi kuunnella mitä haluaa? Ei aivan. Kuuntele pervoa biisiä ja olet heti seksuaalisesti häiriintynyt lapsi. Kiitän Luojaa siitä, etten ole jäänyt Magical nuko Len Len:n tai jonkun muun kuuntelusta kiinni. Ne vain kuulostavat hyvältä. Matryorshka Vip- tenchoun ja 96 Nekon versiolla voi näyttää epäilyttävältä. Merry chrismas!, tunnetaan myös nimellä Jingle bells, on myös ihan mielenkiintoinen (Vip- tenchou, 96 Neko ja joku). Et voi tehdä, mitä haluat, et voi kuunnella, mitä haluat.
Onko sanoittaminen tosiaan niin vaikeaa? En usko. Välillä kirjoittaessani en keksi mitään. Silloin sovitan tekstin johonkin lauluun ja auttaa muuten ihan älyttömästi! Se laulun luominen voi olla hankalaa. Uskon sen olevan. En epäile lainkaan.
Mitäs itse kuuntelen? Nooh, Vocaloid, Jenni Vartiainen… Suomipop on korkealla muutenkin. En paljoa muuta kuuntele. Joskus jotain.
Lasten laulut ovat joskus ihania. Suosikkejani nyt ovat Lähtevien laivojen satama ja Sairas karhun poika… karhunpoika… Midoriiro, help me now!!
Avainsanat: Mielipiteet., Vocaloid
Anteeksi, en ymmärrä. Et puhu tarpeeksi selkeästi. Anteeksi, kuka? Minäkö? Sekö on nimeni? Opetatko minut itsekseni vai jätätkö? Sinä päätät. Oh, onpa suloinen. Anteeksi, se on mitä? Kuollut? Mikä se on? Ei elävä? Olenko elävä? Ha, tajuatko? Olen minä, mutten tiedä, kuka olen. Virnuilet hiljaa vieressäni. Miksi? Ah, olen hauska? Miten niin? Olen vain… vain jokin ilman menneisyyttä. Tekeekö se minusta hauskan? Et voi olla tosissasi! Olet silti, eikö niin? Kai minäkin pidän tuosta virneestäsi aika paljon.
Eli yritän saada ihmisiä miettimään, mistä he todella pitävät. No, etkö sinäkin pidät jostain, joka joskus ennemminkin ärsytti? Kyllä, minä myös. Vedin tekstin ihan vain päästäni. No, yrittäkää pitää siitä ja tavastani lähestyä asioita.
Avainsanat: kirjoittaminen, Tunteiden purkaminen
Vavahdan sinun sanoessa nimeni.
Olet valkoinen, aivan liian valkoinen.
Mitä sinulle tapahtui? Mikä erotti meidät?
Katselet minua hiljaa tunteettomalla katseellasi.
Kerrot taas päässäsi olevasta huoneesta, jossa…
Jossa on korokkeella punainen painike.
Huone on pimeä, kylmä ja kostea.
Seisot kuulemma tyhjällä kalliolla.
Ymmärrykseni alkaa loppua jo.
Sillä kalliolla on rautainen aita.
Miksi ihmeessä seisot aivan yksin toisella puolella?
Edessäsi näet vain jyrkän pudotuksen.
Vilkuilet alas jatkuvasti. Miksi?
Näet vain asiat, joita et halua nähdä.
En tunne sinua enää! En! En! En!
Avainsanat: kirjoittaminen
Hehe,tuli vastaan sellainen paikka, että huhhuh… Markkinoilla oli aito japanilainen ja suomalaisia, jotka olivat asuneet Japanissa. Ja kuka meinasi pyörtyä, kuka? No, minä.
Pääsimme kirkon torniin Midoriiron kanssa. Se oli huikea kokemus. Tornissa oli kolme kelloa, iso, keskikokoinen ja pieni. Vilkaisimme toki urkujakin. Iiisoot uuuruuutt. ♥♥
nokkoslapsi.blogaaja.fi. *Midoriiron blogi*
Avainsanat: Mielipiteet., Tunteiden purkaminen
Hymyile, hymyile, taivaalta tippuu kyyneliä.
Ne eivät ole minun, harvinaista.
Naururusi kaikuu korvissani pitkään.
Nauroit viimeksi joskus kauan sitten.
Naurahdan hiljaa, itsekseni, aivan unohdettuna.
Mitä ikinä tahdoit annoin sen, jos pystyin.
Naurusikin jo hiljettyä jäin vain minä.
Itken yhä päivittäin, ihmisen onni riittää murskaamaan.
Kattokruunu ja kynttilät sen, kaunista.
”Minulle riitti! Haluan hänet!” Kyyneleeni virtaavat.
Mitä yritänkin epäonnistun.
Huonononnen magneetti.
Avainsanat: kirjoittaminen
Joop, tuli katsottua The phantom of the opera- elokuva. No, se oli… loistava, rakastan sitä. Ihanat asut, lavasteet, laulut, näyttelijät ja kaikki muukin. Se oli ehdottomasti paras näkemäni leffa ikinä. Myönnän, etten katso elokuvia paljoakaan, mutta silti! Jottei tämä olisi pelkkää hehkutusta ja huutomerkkien käyttöä, teen tästä superhehkutusta! Kerran jo oopperassa käyneenä sanon, että se oli loistavaa äänenkäyttöä. Se näkemäni ooppera oli Figaron häät. Loistava sekin.
Avainsanat: Mielipiteet., Tunteiden purkaminen
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo surkeutemme hiljaa saneli.
Ja jos muuta voi en, pahuudelle vallan annan.
Ennen syntymäämme meitä odotettiin.
Kellot kirkon soivat kauniisti.
Mutta aikuisten syyt meidät erotti.
Silloin hyvästit lausuimme.
Viholliseksi maailman muuttuessa
Luota vain minuun aina.
Suojaan sinua maailmalta,
Joten hymyile vain.
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo surkeutemme hiljaa saneli.
Ja jos muuta voi en, pahuudelle vallan annan.
Vierusmaassa kerran
Tapasin kauniin tytön.
Hymyllänsä hurmasi silloin,
Rakastuin kai heti.
Prinsessain toiveesta kuitenkin
Teen sen, vaikken halua.
Nyt nukut vain aina.
Miksi eivät kyyneleet pysähdy?
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo hulluuteen johdatti.
Tarjoillessain briossin hymyilit niin viattomasti.
Joskus loppuu kärsivällisyys kansan
Ja se päivä on tänään.
Ovat he oikeassa, mutta silti…
Päästän sinut pakoon.
”Ota vaatteet mun ja
Pakene kauas, kauas pois.
Tiedäthän, ei kukaan huomaa.
Olemmehan me kaksoset.”
Nut roolit vaihdettiin, prinsessa olen.
Surullisesti meni tarinamme tää.
Pahuutesi on veressäin. Aina me olemme kaksoset.
Joskus kauan aikaa sitten oli maa,
Jota valheet riepottelivat.
Ymmärräthän? Kukaan ei sitä enää muista,
Minun sisartani hallinnassa.
Viholliseksi maailman muuttuessa
Luota vain minuun aina.
Suojaan sinua maailmalta,
joten kai vielä naurat?
(”Oh, on teeaika.”)
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo surkeutemme hiljaa saneli.
Ja jos muuta voi en, pahuudelle vallan annan.
(Jossain, joskus, sydämeni lyödessä,
Olemmehan taas silloin kaksoset?)
Avainsanat: kirjoittaminen, Vocaloid
??
Katsot taivaalle. Mitä näetkään?
No, en näe samaa kuitenkaan.
Pyydän toiselta paljon, sinuahan minä rakastan.
Oi, tiedån, että olen itsekäs kakara, tiedän.
Hymysi, miksi hymyilet? Saat minut hymyilemään.
Toinen, oh, hän lupasi jo. Toiveeni pysyy yhä.
Hän lupasi, lupasi. Hän odottaa minua.
Minä toivon. Itsekästähän se olisi, silti.
Hei, olethan tosissasi? Odotathan säminua silti?
Kehystän kuvan ja olet jo vihainen.
Pilvinen taivas, sielläkin?
Oi, tiedän, että olen itsekäs kakara, tiedän.
Avainsanat: kirjoittaminen
Kuten nimi kertookin, käytim rautalankaa. No, tein siitä ja ikivanhoista helmistä kukan, laitoin lasiastiaan ja tein ”rusetin”. Kuva on surkea, mutta onnistuin ihan kivasti.
Avainsanat: Käsityöt
Eikö? No, ei ainakaan minusta. Ei oman henkensä uhraaminen itsesään, mutta… Onko Lenillä rinnat? Len olisi voinut tehdä näin: antaa vaatteensa Rinille ja antaa hänen paeta. Ja arvatkaas, mitä. Esiintynyt itsenään. Mitäs ne nyt palvelijaa tappamaan? Hei, oikeasti nyt! Miksi Len on aina se, joka kuolee?
Kröhöm, täytyy sanoa, että kansa on sokea. Kukaan ei huomaa, kun prinsessa kasvaa pituutta nelisen senttiä, ei omistakaan rintoja ja, mikä oudointa, vaihtaa sukupuolta!
Avainsanat: Mielipiteet., Tunteiden purkaminen, Vocaloid
Eli, eli… Kirjoittaisinko tänne päiväkirjatyyppisen, väkivaltaisen yaoitarinan? Ehehe, olen outo tyttö… Se on aika pitkä. Semmosen vihon verran.
Avainsanat: Tarinat
