Kyynelmagneetti.
Hymyile, hymyile, taivaalta tippuu kyyneliä.
Ne eivät ole minun, harvinaista.
Naururusi kaikuu korvissani pitkään.
Nauroit viimeksi joskus kauan sitten.
Naurahdan hiljaa, itsekseni, aivan unohdettuna.
Mitä ikinä tahdoit annoin sen, jos pystyin.
Naurusikin jo hiljettyä jäin vain minä.
Itken yhä päivittäin, ihmisen onni riittää murskaamaan.
Kattokruunu ja kynttilät sen, kaunista.
”Minulle riitti! Haluan hänet!” Kyyneleeni virtaavat.
Mitä yritänkin epäonnistun.
Huonononnen magneetti.
Anteeksi jälleen kerran huonolaatu… Toivottavasti ymmärrätte ja yritätte nauttia edes hieman.
Kattokruunu.. Hmm.. Inspiksesi kenties Oopperan kummituksesta?