Silent Despair Anna A. (Suora käännös englannista)
Joskus en vain tajua sitä, tyypillistä,
Mutta kun ajattelen sen läpi, se on, oh, niin selvää
Joskus pyydän liikaa, mutta nyt tiedän,
Koska kun ajattelen sen läpi, se on vain reilua
Ei, en voisi seistä menettäen sinua
Miten ikinä voisin?
En edes tiedä, onko se totta
Mitä jos ei ole aurinkoa loistamassa sateen jälkeen?
Mitä jos ei ole naurua valloittamassa kipua?
En halua ryömiä tässä hiljaisessa epätoivossa
Mutta jos se kaikki päättyy, kuinka se voisi olla reilua?
Kuinka se voisi olla reilua?
Nykyisin tunnen samoin kuin olen aina tottunutkin
Joka päivä minulla on ollut epäilys sinusta kävelemässä ulos ovesta
En halunnut ketään muuta, porque sempre foste tu
Yritän pitää luottamukseni, mutta se kaikki on todella epävarmaa
Ei, en voisi seistä menettäen sinua
Miten ikinä voisin?
En edes tiedä, onko se totta
Mitä jos ei ole aurinkoa loistamassa sateen jälkeen?
Mitä jos ei ole naurua valloittamassa kipua?
En halua ryömiä tässä hiljaisessa epätoivossa
Mutta jos se kaikki päättyy, kuinka se voisi olla reilua?
Kuinka se voisi olla reilua?
Mitä ikinä teetkin, kunnioitan sitä aina,
Mutta nyt minusta tuntuu kuin rakkautemme olisi täytetty vihalla
Mielestäni se ei ole reilua
Tämä hiljainen epätoivo
Ja jos ei ole aurinkoa paistamassa sateen jälkeen,
Ja jos ei ole naurua valloittamassa kipua,
En halua ryömiä tässä hiljaisessa epätoivossa
Mutta jos se kaikki päättyy, kuinka se voisi olla reilua?
Kuinka se voisi olla reilua?
