Servant of Evil, Finnish
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo surkeutemme hiljaa saneli.
Ja jos muuta voi en, pahuudelle vallan annan.
Ennen syntymäämme meitä odotettiin.
Kellot kirkon soivat kauniisti.
Mutta aikuisten syyt meidät erotti.
Silloin hyvästit lausuimme.
Viholliseksi maailman muuttuessa
Luota vain minuun aina.
Suojaan sinua maailmalta,
Joten hymyile vain.
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo surkeutemme hiljaa saneli.
Ja jos muuta voi en, pahuudelle vallan annan.
Vierusmaassa kerran
Tapasin kauniin tytön.
Hymyllänsä hurmasi silloin,
Rakastuin kai heti.
Prinsessain toiveesta kuitenkin
Teen sen, vaikken halua.
Nyt nukut vain aina.
Miksi eivät kyyneleet pysähdy?
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo hulluuteen johdatti.
Tarjoillessain briossin hymyilit niin viattomasti.
Joskus loppuu kärsivällisyys kansan
Ja se päivä on tänään.
Ovat he oikeassa, mutta silti…
Päästän sinut pakoon.
”Ota vaatteet mun ja
Pakene kauas, kauas pois.
Tiedäthän, ei kukaan huomaa.
Olemmehan me kaksoset.”
Nut roolit vaihdettiin, prinsessa olen.
Surullisesti meni tarinamme tää.
Pahuutesi on veressäin. Aina me olemme kaksoset.
Joskus kauan aikaa sitten oli maa,
Jota valheet riepottelivat.
Ymmärräthän? Kukaan ei sitä enää muista,
Minun sisartani hallinnassa.
Viholliseksi maailman muuttuessa
Luota vain minuun aina.
Suojaan sinua maailmalta,
joten kai vielä naurat?
(”Oh, on teeaika.”)
Prinsessani mun, olen palvelijas sun.
Kohtalo surkeutemme hiljaa saneli.
Ja jos muuta voi en, pahuudelle vallan annan.
(Jossain, joskus, sydämeni lyödessä,
Olemmehan taas silloin kaksoset?)
Anteeksi, ainakin mobiiliversio on huono. Se ei näytä rivivälejä tai mitä nyt ikinä onkaan. Joo, tuli kirjoittaessa pieniä ajatus ongelmia. Anteeksi siitäkin. No, ne, jotka tietävät rivityksen, pyydän, älkää antako tuon häiritä.