Okei, joo, hmm, mm, hmh

Hehe, tajusin, etten ole kertonut itsestäni oikein mitään. En tosin ajatellut nytkään kertoa paljoa. Tiedätte (?) että nimessäni on… 1, 2, 3, 4, 5… Viisi kirjainta! Kyllä, ne piti laskea… Otsikkona toimii liuta yleisimpiä lausahduksiani. Suosikkihymiöni ovat kai nämä: OwO, o.o, -.-, -.-’, o.o’ ja… ööh, ^^’. Lempparilimujani ovat Sprite ja Pepsi, ei missään tapauksessa light, max tai next versiot. Olen tosiaan täyttänyt pari kuukautta sitten 13. Mieltymyksiäni on erittäin helppo tulkita. Noo, ainakin osa. Vaihdankin aihetta!

Ensisyksynä menen yläasteelle. Höm… keräilen kissaeläinesineitä ja hamstraan sampanjapullojen korkkien metalliosia. Ne ovat aika hienoja! No, kuvassa on vaatehuoneen ovi. En omista sitä,  mutta muutama hylly korvaa menetetyn vaatekaapin. Minä muuten inhosin sitä kaappia. Kuuntelen radiosta Suomipoppia, mp3-soittimella taas yleensä Jenni Vartiaista, kännykällä taas eri Vocaloideja ja dubbaajia. YouTube on aika kätevä. Harkitsen tässä käsityöartikkelia, koska vain yksi noin 50 artikkelistani liittyy siihen. Vaikkapa savielukat tai silkkipaperikukat.

Avainsanat:

Mitä Kuron pitäisi tehdä?

Joo, veli sanoi, että pitäisi kirjoittaa kissanruoasta… Muttaah… haluan kirjoittaa lohikäärmeistä, jotka pelaavat korttia! Sitten keksin, että, hei, minähän voisin kirjoittaa tarinan, jossa on lohikäärme, jolla on kissa… Sitten se lohikäärme pelaisi korttia ja lueskelisi kissanruokapakettia. Kuulostaa todella oudolta, vai? Minusta ainakin. Ärsyttävää! Ei sitten mitään järkevää voi liikkua päässäni. Ne ajatukset menevät aina muille! (o.o)< tuolla…

Avainsanat: , , ,

Kuro haluaa kortteja ja lohikäärmeitä

Jep, täällä taas tyhmän aiheen kanssa. Tunnen itseni tyhmäksi, koska en ole tehnyt läksyjä *klo 17:03*. Lisäksi juon valmislattea, vaikka en edes pidä kahvista. Nooh… aiheeseen. Haluan piirtää lohikäärmeitä (en siis ole dragonologi), vaikka en sitä aluetta oikein hallitse. Kortitkin pyörivät mielessäni. Oikeastaan kummatkin ovat olleet päässäni parisen päivää *viikko, kaksi*. Lohikäärmeet hyppivät aivojeni päällä ja pelaavat korttia… joo, tyhmää… Kirjoitin tarinan korteista ja nyt haluan lisää ja lisää ja lisää… jne. No siis, eräs päivä oli tyttö. Hän meni kaupunkiin ja suostutteli äitinsä ostamaan suklaatikkukarkin. Siinä suklaatikkarissa oli kuva kauniista ja pelkistetystä lohikäärmeestä. Tyttö halusi piirtää otuksen, mutta unohti asian kotimatkalla. Tämä tapahtui tiistaina…

Avainsanat: , , , ,

Creepypasta…

Joo… Mietin tässä vähän… Kuuntelen nytkin yhtä. Ne ovat kovin mielenkiintoisia. Yritän tehdä montaa asiaa juuri nyt. Se on vaikeaa. Kirjoittaminen, kuunteleminen ja miettiminen… No jaa… Omat suosikkihahmot taitaa olla Laughing Jack ja Tulpa. Tulpa ei tosiaan ole varsinainen creepypastahahmo, mutta siitä on ”tehty” ”creepypastaversio”. Jollain voi olla jotain muita suosikkeja.

Avainsanat: ,

Korttien kasvoton kuningas

Äiti, millon ollaan perillä?” nuriseva ääni kysyi takapenkiltä. Ei vastausta. ”Äiti?”

”Ihan kohta. Tiedäthän itsekin, kulta. Tämä väli on ajettu sata kertaa”, äiti huokaisi etupenkillä ohjauksen lomasta. ”Lisäksi olet kysynyt samaa koko ajan.”

”No joo, kun ei oo mitään tekemistä.”

——— *__* Tarinan alku \/

”Perillä! Ulos autosta, nopeasti nyt!” äiti kailotti avatessaan oven. Hän oli varsin pitkä ja hoikka, ihan erilainen kuin mummi tai edes mummo, vaikka mummi hänen äitinsä oli ollutkin. Mummi oli ollut lyhyt ja tukeva, ei missään nimessä lihava. Hänellä oli ollut harmaat ja hieman rusehtavat hiukset. Äidillä oli yhä punaruskeat. Mummilla oli todettu syöpä liian myöhään. En edes tiennyt, millainen syöpä oli kyseessä. Meni viikko, toinenkin. Kolmannen puolivälissä äiti kutsui minut olohuoneeseen isän ja siskon kanssa. Hän vain itki. Ei edes onnistunut sanomaan mitään järkevää. Kaikki tajusivat kuitenkin tapahtuneen: mummi oli kuollut. Ja nyt äiti meni ensikertaa mummin asuntoon sen jälkeen. Hän oli tekopirteä ja hymyili jatkuvasti.

”Hei, tule nyt jo! Löydät kyllä jotain tekemistä!” äiti huudahti tekopirteänä tajuamatta sen läpinäkyvyyttä.

”No, okei”, mutisin.

Mummin talo oli pieni. Hän oli asunut yksin kauan, joten ei ollut tarvinnut paljoa tilaa. Yritin hymyillä, mutta kyyneleet eivät antaneet periksi. Pyyhkäisin ne nopeasti pois ja tähystin tekemistä. Avasin yhden kaapin. Astioita, ajattelin, mutta aloin pinota niitä viereeni jostain syystä. Astioita olikin varsin vähän. Niiden takaa paljastui pölyinen laatikko. Se ei ollut lukossa, joten avasin sen. Tuijotin lähes tyhjää sisustaa. Pelikorttipakka, ei muuta. Katsoin pakkaa hämmentyneenä. Paketissa luki isolla PELATKOON KEN USKALTAA -KORTTIEN KUNINGAS. Äidillä oli tekemistä, joten sekoittelin kortteja. Lopulta kyllästyin siihen ja vilkaisin koteloa. Teksti oli kadonnut. Sisällä oli vielä yksi kortti. Poimin sen käteeni muka aloittaakseni pelin. Huomasin kuitenkin paketissa vielä yhden kortin. Vedin sen pois paketista, mutta kääntäessäni sen näin lähes tyhjän kortin. Puna-musta kruunu ja kaksi sauvaa ristissä. Toista koristivat pata ja risti. Toista ruutu ja hertta. Naurahdin hieman hermostuneena. Teksti, joka katoaa ja kortti ilman maata? Työnsin kortin taskuuni. Ehkä keksisin sille jotain käyttöä.

”Seitsemän korttia rivissä. Yks oikein-, toiset väärinpäin. Päälle kuus riviin. Taas eka oikein on. Sitten viis laitetaan päälle. Samat on säännöt loppuun saakka. Lopulta rivi korkeudelta kasvaa sivulle, ja päällä kuvat on ylimmäisistä”, ääni runoili mielessäni. Hyppäsin pystyyn. Se ei ollut omaa ajatuksenjuoksuani. Tiesin, etten ollut aivan tyhmä. Istuin kuitenkin alas pelatakseni pelin loppuun. Olin aloittanut pasianssin yhden version. Yllätyksekseni tajusin pelin sujuvan hyvin alusta asti.

Kolmenkymmenen pelin jälkeen äiti sanoi, että lähtisimme. Kasasin kortit ja sujautin ne koteloonsa. Pahvi oli kulunutta ja häiritsevän räikeän värin peitossa. Työnsin paketin kuitenkin hupparini taskuun. Tunsin omituisen kortin kättäni vasten.

”Hyvää yötä, kulta. Nuku hyvin”, äiti kuiskasi ovelta, kun sammutin lampun. Annoin itseni valua peiton alle ja painaa pääni tyynyä vasten. Se tuntui hyvältä. Minua nukutti oudolla tavalla. Annoin kuitenkin silmieni painua kiinni. Se tuntui hyvältä, paremmalta kuin tyyny tai peitto. Tunsin tajuntani valuvan kauas minusta. Myös minä leijuin kauas pois.

”Kasvot ja muisti, kuka kaipaa? Nyt alkaa korttien peli. Kuka jos tielle tulee, kasvonsa menettää. Kortin saa muistoksi vain”, itsevarma ääni lauleskeli hiljaa. Keho ei ollut hänen, mutta keho sekin. Kuninkaan ei tarvinnut huolehtia asiasta nyt. Ruskeat hiukset heilahtivat pois kasvoilta, joita ei ollut enään. Vielä äskettäin uniset kasvot olivat paikoillaan, mutta nyt ne oli pyyhitty pois. Ääni tuli jostain ihon takaa. Tutunoloinen ääni kuului taas. Joku lähestyi huonetta.

”Oletko hereillä?” naisääni kysyi. Kehon omistajan äiti? No, samapa se oli. ”Etkö saa unta?” Ovi avautui ja päästi sisään selkäpiitä pitkin liikkuvat kylmät väreet kiljunnan saattelemina.

”En olekaan koskaan pitänyt äideistä tai edes naisista”, ääni naurahti jostain syvältä.

Kortti heilati viimeisenkin kerran varmasti. Kasvot puuttuivat lattialla makaavalta ruumiilta. Keskellä rintakehää törrötti kortti. Siinä oli verellä ylipyyhitty kruunu, jonka alla oli naisen kasvojen kuva. Mielipuolinen kikatus sattui korviin.

”Ensimmäinen tielläni, pois pyyhkäisty. Kasvoton ruumis on eloton. Eloton ei muista. Kortin silti lahjoitin”, käheäksi muuttunut ääni käkätti.

Uninen tyttö käveli keittiössä lasi täynnä vettä. Sisko, kasvoton ajatteli kysyvän toiveikkaana.

”Hei, väistä!” tyttömäinen ääni ärähti. Hetkeäkään odottamatta kortti heilahti tyhjästä ilmaantuen.

Kortti makasi lattialla, kun hahmo kyykistyi yhä lämpimän ruumiin ylle. Hän oli kuningas korttien kasvottomien. Ihailkaa pelitaitoja. Ei yksikään voita häntä. Auttoi uhria voittamaan pelejä kolme kertaa kymmenen. Ruumiin vei palkaksi. Isää odottamaan jäi. Työmatkalta palatessa kortit tanssivat tahtiin, jonka kuningas määräsi.

-KuroToShiro

Avainsanat: ,

World is mine-kagamine Len

Onko kukaan koskaan koskaan kuunnellut sitä? Eikö? Se ei ole sama kuin alkuperäinen. Ensinnäkin laulaja EI ole ”prinsessa”. Se on aika hieno biisi. Katsoin juuri englanninkiekiset tekstit. No okei, en kokonaan. Rinnh… Lennh… Miku… Kaito… Meiko…

Kuitenkin, hieno laulu. Versio on ihan mielenkiintoinen… joo…

Avainsanat: , ,

Kuro täällä taas kerran

No, kirjoitan nyt koneella. Yleensä kirjoitan puhelimella. Mutta nyt olen tietoa pursuavalla laitteella, jonka käyttöjärjestelmä on vanhentunut… (Whohoo) No jaa, onhan kirjoittaminen paljon mukavampaa näin. Kuuntelen samalla musiikkia. (https://www.youtube.com/watch?v=tjhBHvzO3fM&list=TLJ3Xt7PGZwJg5zTKxB8Z5Im526TTQ_Rbl) Biisi on nimeltään Remote control ja versio on JubyPhonic English dub. Tai nyt se onkin Lie, JubyPhonic, Circus-p lyrics. (https://www.youtube.com/watch?v=GPPoJ6FaLM4&list=TLJ3Xt7PGZwJg5zTKxB8Z5Im526TTQ_Rbl) Itse en olisi uskonut, että JubyPhonic dubbaisi alkuperäisillä sanoilla ja vielä Lien tai edes Hirari hirarin. Ne eivät jotenkaan sovi hänelle. Yleensä hän laulaa jotain Romeo and Cinderellan ja The lost one’s weepingin väliltä. Nyt kun päästiin asiaan, kuuntelen nyt The game of lifea. (https://www.youtube.com/watch?v=UbHY7vBAp4o) Tietysti sekin on JubyPhonicia.

Avainsanat: ,

Kuro on laiska…

Kyllä, olen tosiaan laiska ja kirjoittaminen on jäänyt hieman… no, vähemmälle. Piirsin kuitenkin kuvan itsestäni. Siis aivan oikeasta itsestäni.  Jätin kuitenkin pois finnit ja vastaavat. Todellisuudessahan minulla on… Hei hyvä biisi! Tai siis… no, olen esiteini, kohta teini,  joten… Midoriiro, arvostele rauhassa.

Arvo on kaunis ja saumato. Arvo on alumiinia… tai siis…

Avainsanat:

Mitä Kuro tekee nyt, kohta ja hetki sitten?

Joo’o, taas Kurolla-on-tylsää-ja-laiskottaa postaus. Kuro on mummollaan, koska hänellä on syntymäpäivä. Wohoo! No, Kuro istuskelee kirjahuoneen nojatuolissa. Mikä havainto! Vietämme synttäreitä äitini, veljeni, tätini ja kahden serkkuni kanssa täällä. En mainitse nimiä tai yhdenkään ikää. No, serkkuni ovat kylpylässä yötä, tai olivat. Nythän on jo aamu, ainakin minusta nyt on aamu.

Midoriiro, kyllä, olen vastanoussut, uninen urpo. Älä epäile sitä. Nyt kello on 10:33. Onpa aikainen. *haukotus*

Joku kysyy, pidänkö itseäni suuressakin arvossa, kun puhun itsestäni täällä aika usein y.3.p:sa. Vastaus on ei, en pidä. Haluan vain korostaa sitä, että täällä olen Kuro. En ole *****. Tosiaan en kerro nimeänikään, sillä sen perusteella minut voi tunnistaa. Kirjainten lukumäärä tuli paljastettua, mutta ei haittaa.

No, hyvää päivää teille. Menen nyt pesemään hampaani!

Avainsanat:

KuroToShiro=Kuro… Kuro=minä?

Ei ihan, melkein. Kuro on vain nimeni lyhenne, siis täällä käyttämäni nimen lyhenne. Olen toki luonut sille oman hahmon, mutta se en ole minä. Piirsin maanantaina (?) kuvan Kurosta chibinä. Kuvan laatu ei ole kovin hyvä. Antakaa anteeksi.

Anteeksi, valehtelin teille. Kuvan laatu on surkea.

Avainsanat: ,

Kuro ja muisti

Harmillista, etten selitä taaskaan koko elämäntarinaani.

Kuro istuu nyt junassa ja on matkalla taas nimeltämainitsemattomaan paikkaan. Miten muisti liittyy tähän? No, se on yksinkertaista (eikä ole edes, että ei mitenkään). Maanantaina Kuron piti ostaa kirja, joka muuten oli julkaistu suomeksi jo kaksi viikkoa aikaisemmin. Todellisuudessa Kuron piti ostaa se silloin. Siinä kävi niin, että Kuron pyöriteltyä hyllyä viisi minuuttia, hän luovutti. Se ei ollut siellä. No, eilen Kuro saapui kotiin ja sanoi ruman sanan, kun huomasi, että oli vain kävellyt kaupan ohi. Tänään Kuro muisti tuhlata 6, 20 € Soul Eater 12:ta.

Oikeastaan Kuro istuu nyt odotushuoneen vihertävällä sohvalla ja huomaa, ettei hänellä ole enään oikein mitään asiaa. Tai tietenkin se ipana, joka vilkutti kaupan oven ikkunassa ja säikäytti Kuron, on asiaa, mutta ei muuta.

Kuro kiittää ja kuittaa!

Avainsanat:

Kuron kuulumiset

En taaskaan selitä koko elämääni, vaikka se ihan kiintoisa ja vaiherikas onkin.

Täällä  ”sataa, sataa, ropisee. Pilipilipom” tai jotain vastaavaa. Jo koulusta tullessani huomasin tummat pilvet. Nonnih, missä salamat ja pauke?! Ei oikeasti. Sataa vain ihan älyttömästi. Hei, toi traktori meni tosta jo kaks minuuttii sitte! Tai siis… idiootti!

Kurolla on tylsää, eerittääin tylsääääääää. Uskoisin. Tai ei ’uskoisin’, Kurolla on tylsää ja kylmä, joten hän siirtyy nyt ikkunalta pois. Eipäs sittenkään. Joku paiskoo ulko-ovea! Jänskää! Onpas iso lätäkkö! Hmm, auto lähtee pihasta. HEI, MEIDÄN AUTOMME LÄHTEE PIHASTA! Nii, töitä. Aikuiset elättää lapset tekemällä töitä!

Jälleen kerran mielenkiintoista luettavaa… kai?

Avainsanat:

Piirtäminen, kuvat

Sain tämän laitteen vihdoin toimimaan.No nyt alkoi toimia. Eli Kuro on kuvassa. Akitan Neru, kuvassakin lukee, mutta kerroin kuitenkin.

Kuva rikkinäisistä ja hylätyistä leluista. Surullista… ”Float away in the sea Glass bottle full of dreams”, ihan vain lainatakseni Enniä. Regret messagestahan tuo oli ja kuva myös. Tämän piirsin anteeksipyynnöksi eräälle ystävälleni. Ei siis Midoriirolle.

Avainsanat: , ,

Piirtäminen

Eli kerrankin kunnon aihe. No, teen siitäkin leikkiä. Lupaan.

No, olen aina pitänyt maalaamisesta, askartelusta ja piirtämisestä. Olen tehnyt kaikkea laidasta laitaan ja tykästynyt piirtämiseen ja ruusuihin. Okei, ruusuista joskus toiste. Piirsin tänään kuvan KuroToShirosta eli Kurosta. Kuva ei oikein onnistunut, sillä tussit levisivät. Hiukset tein tahallani tussilla, joka on lähes kuiva. Tulevaisuudessa näette mahdollisesti hiukset joko mustina tai harmaina. ”Pienten, teknisten ongelmien vuoksi kuva yritetään saada näkyviin myöhemmin. Kiitos kärsivällisyydestä.”

No,en onnistunut kuvan siirrossa, joten otetaas seuraava. Eli lukijat muistavat 1, viides osa-artikkelin? Parempi muistaa. Oscar ei saa ”sitä ilmettä” päästään. Mikä se ilme oikein on? Piirsin sen, mutta tein huonon valinnan. Varjot peittävät silmät, mutta, mutta… ehkä olisi pitänyt jättää se tyhjäksi, ihan valkoiseksi. Miko on vaikea piirtää, vaikka aika yksinkertainen onkin.

No, joskus Puolan matkalla tuli piirreltyä ja sain muutaman kuvan aikaiseksi. Akita Neru ja tiikeripehmo ovat sen matkan saavutuksia. Ok, Neru ei ihan onnistunut. Ja taas teknisiä ongelmia. Yritän kuitenkin. Miko hyppäsi alkuun ja kuvat eivät suostu yhteityöhön. Tunnustan! tekniset ongelmat ovat suuria ja erittäin hankalia!

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi