Leia [laulettavat: Kuro]
(Juuuuuumaaaaaah……. ihana biisi. Sanat ovat kohdallaan, jopa hämäävästi…)
Antamalla äänesi kaikua, pelasta niin uppoova sydämein
Aion maalata tälle valheiden kankaalle uuden
Taas
Tunnen etsineeni tuota loppumatonta fantasiaa
”Miksi sitä kutsuisinkaan?” Tunteet eivät muutu
Ennen kuin nauru syö elävältä sisälläni
Olen aina kiinni tässä päivässä, tulevaisuus tuntuu harmaalta
Toivomani elo, tyhjiä valheita
Jos haluatkin, kerro se minulle
Olen juurtunut rakkauteen, se vuotaa yli liikaa
Hurmio, joka on äänes, on kaukana täältä
Jos tuolla jossain on hahmo, jos se tulee tuhotuksi,
En tarvitse silmiäni Syleile minua
Leia…
Loputtomat illuusiot nauravat surullisesti
”Miksi sitä kutsuisinkaan?” Sanojen kaiku on harmaa…
Ikuisuus lakkasi, se hengähtää haluaa
Se päästi menemään kohti epätoivoa..!
Kun tikitystä kellon ei kuulu, maa pettää
”Toivosta kertovilla sanoilla ei ole merkitystä”
Naura hieman lisää, rukoile hieman lisää
Jos et voi kuulla ääntäni, tapa minut!
Antamalla äänesi kaikua, pelasta niin uppoova sydämein
Aion haudata valheiden kankaan kanssasi
Jos en voi todistaa muuten meitä, todellisuuttamme
Sitten polta ja tapa minut todella!
Leia…
Leia…
