Daughter of Evil (Finn by: Kuro)
(Pidin hauskaa, joo… Laulettavat on. Ja muuten ihan perusversioon.)
Ahahaha polvilles painu nyt!
Kauan sitten oli jossain päällä maan
Valtakunta, joka loisti johtonaan
Tyttö, pian viitisentoista,
Ilkeä ja suloinen niin
Palatsia kaunisti esine toisen jälkeen,
Vaan tais kaunein tytön jälkeen olla
Palvelija samoill’ kasvoil
Ja oli hevosen nimi Josephine
Ilman omaisuutta et joudu pelkäämään
Ota pois niiltä, jotka ei elää kauaa saa
Ne, jotka mun omaisuuttain halajaa
”Siisti kaapuni,” hymähtää
Polvilles painu nyt!
Pahalla on kukkansa,
Se sävyn valitkoon
Kukkikoon joka puolella
Ai, mutta muutkin kukoistaa haluaa,
Kuolkoot pois ja sulautukoot maahan
Lilianne ihastui mieheen siniseen
Eli toisell’ puolell’ vihaisia vesiä,
Piti tytöstä köyhän kyläpahasen,
Jonka silmät säihkyivät helminä
Viha valtas pienen tytön mielen
Oikean kätensä paikalle kutsui ja
Sanoi hiljaa teensä takaa
”Katso, ett’ kylä tuo loimuaa!”
Talot ihmisten paloivat yöllä
Hiljenivät monet äänet silloin
Eikä kyyneltäkään tippunut
Keltahiuksisen tytön silmistä
Ah, on aika teelle!
Pahalla on kukkansa,
Se sävyn valitkoon
Kukkikoon punaisena
Ai, vaikka kuinka kukkaa kiillotat,
Se likaiseks kuoleman jäädä saa
Tahtoi kansa tytön pois johdostaan
Eivät maskejaan enää jaksaneet
Helposti houkuteltiin väki mukaan
Punainen nainen suojassa metallin
Viha, jota kaikki vuodet kasvatettiin,
Sai nyt pelkonsa unohtamaan
Ah, sotilaat kylää tuhotessa kolhiintui
Säälittäviä oli ensihyökkäykset
Lopulta kuitenkin sisään pääsivät
Palvelija keltahiuksinen pakeni heti
Pikkuinen tyttö ei taistellut
Suostui sellissä nukkumaan yön
”Olet inha,” mumisi
Pahalla on kukkansa,
Se sävyn valitkoon
Kukkikoon kuolleenakin
Ai, taivainen paikka, jonka loit,
Miten se yhdes yös katosikaan?
Kauan sitten oli jossain päällä maan
Valtakunta, joka loisti johtonaan
Tyttö, pian viitisentoista,
Ilkeä ja suloinen niin
Kellon lyödessä kolme oli aika
opettaa tytölle tapoja
Se joskus kuninkaallinen
Yönsä kylmäss’ sellissä viettää sai
Aika vihdoin koittaa sai
Kellon kajahdukset hänestä olivat laimeita
Ei ketään silmiin katsonut, mutt’ löys sen…
Kun kuolema jo odotti, sanoi:
”Ah, on aika teelle”
Pahalla on kukkansa,
Se sävyn valitkoon
Kukkikoon joka puolella
Ai, nyt ihmiset puhui hänest’
”Paholaisen lapsi oli, Kuolema sen poimi!”
