Varpusen joulutarina {joulun spesiaali}
Pienen mökin portailla istui tyttö. Lumi oli kivisillä askelmilla noin kahden sentin paksuista untuvaverhoa. Hitaasti hän katseli ympärilleen. Miten kaikki olikin jäänyt taas valkoisen alle! Puussa istui yksi yksinäinen lintu, maassa näkyi muutamat jalanjäljet. Kaikki oli hiljaista, kylmää, yksinäistäkin.
Lintu nousi lentoon ja lepatti tytön jalkoihin. Taskussa on vielä siemen, tyttö pohti. Hän etsi sitä hetken. Varpuseksi osoittautunut lintu tuntui kumartuvan ja söi siemenen iloisesti. Se lennähti kauemmas. Valehtelivatko tytön silmät? Hangessa seisoi vaalea hahmo untuvaisine hiuksineen. Siivet sillä oli selässään, ja hymyili. Lempeä kosketus ja kuiskaus tuntuivat tulevan ikuisuuden päästä. Sieltä ne tulivatkin, poika oli enkeli, tytön pikkuveli. Kyyneleetkään eivät olleet yhtä lämpöiset kuin Jumalan hoivaansa ottaman hahmon muistot.
[Varpunen jouluaamuna –> Varpusen joulutarina] {tarina on käsialaani, mutta pohjana käytin laulua, joten tarinankulku ei kuulu minulle! Tai jotain…}
Hyvää joulua!
